Jaksotettu kertaus: tutkimus ja miten sitä oikeasti käytetään

Jaksotettu kertaus toimii: sanojen kertaaminen yhä pidemmin välein voittaa päntäämisen tutkimuksesta toiseen. Mitä tutkimus sanoo ja miten jaksat jatkaa.

Kaksi savihahmoa laittaa yhdessä aamiaista aurinkoisessa keittiössä: toinen sekoittaa kulhossa, toinen pitelee paistinpannua, ja tasolla on mukeja.

Lyhyesti: Jaksotettu kertaus (spaced repetition) tarkoittaa, että kertaat oppimaasi useassa lyhyessä jaksossa, jotka jakautuvat päiville ja viikoille, sen sijaan että opettelisit kaiken kerralla. Se on yksi muistitutkimuksen parhaiten tuetuista havainnoista, ja se toimii myös uuden kielen sanastoon. Se toimii parhaiten, kun jokainen kertaus saa sinut palauttamaan sanan mieleen (ei vain katsomaan sitä), kun välit pitenevät sitä mukaa kuin muistat paremmin ja kun sanat tulevat vastaan myös siinä, mitä luet. Pidä kertaukset lyhyinä ja päivittäisinä, niin muistat samalla ajalla paljon enemmän.

Mitä jaksotettu kertaus on

Opit tänään uuden sanan, ja ensi viikolla se on poissa. Se on normaalia. Muisti heikkenee aluksi nopeasti ja sitten hitaammin, eikä sitä vastaan taistella opiskelemalla kerran kovemmin, vaan palaamalla sanaan oikeilla hetkillä.

Jaksotettu kertaus on tapa ajoittaa nuo hetket. Kertaat sanan pian sen oppimisen jälkeen, sitten uudelleen pidemmän tauon jälkeen ja sitten vielä pidemmän. Aina kun muistat sanan, seuraava kertaus siirtyy kauemmas. Hyvin osaamasi sanat palaavat harvoin; sanat, jotka unohdat yhä uudelleen, palaavat usein. Muistikorttisovellukset hoitavat tämän ajoituksen puolestasi, mutta voit tehdä sen myös paperikorteilla ja kalenterilla.

Se perustuu kahteen muistitutkimuksen havaintoon:

  • Jaksottamisvaikutus: sama määrä opiskelua muistetaan paremmin, kun se jaetaan pidemmälle ajalle, kuin kun se ahdetaan yhteen.
  • Testausvaikutus (eli mieleenpalauttamisen harjoittelu): asian yrittäminen palauttaa mieleen vahvistaa muistia enemmän kuin sen lukeminen uudelleen.

Jaksotettu kertaus yhdistää nämä kaksi: mieleen palauttamista, ajallisesti hajautettuna.

Unohtamiskäyrä: mistä kaikki alkoi

Saksalainen psykologi Hermann Ebbinghaus mittasi ensimmäisenä unohtamista. 1880-luvulla hän opetteli ulkoa listoja, joissa oli 13 merkityksetöntä tavua (kirjainyhdistelmiä vailla merkitystä, jotta merkitys ei auttaisi häntä), ja mittasi, kuinka kauan niiden uudelleen opettelu myöhemmin kesti. Uudelleen opettelussa säästetty aika osoitti, kuinka paljon oli yhä muistissa. Noin 20 minuutin jälkeen hän säästi 58 prosenttia alkuperäisestä opetteluajasta; päivän jälkeen noin 34 prosenttia; kuukauden jälkeen noin 21 prosenttia. Suurin osa unohtamisesta tapahtui ensimmäisten tuntien aikana.

Vuonna 2015 Jaap Murre ja Joeri Dros toistivat kokeen. Yksi osallistuja käytti 70 tuntia tavulistojen opetteluun ja niiden uudelleen opetteluun 20 minuutin ja 31 päivän välisten taukojen jälkeen. Käyrä muistutti hyvin paljon alkuperäistä, yli 130 vuotta myöhemmin.

Ebbinghaus huomasi myös jaksottamisvaikutuksen. Yhdessä hänen kokeistaan 38 toistoa kolmelle päivälle jaettuna valmisti hänet listan uudelleen opetteluun yhtä hyvin kuin 68 toistoa yhden päivän aikana. Vähemmän toistoja, paremmin jaksotettuna, ajoi saman asian.

Näyttö: kuinka vahvaa se on?

Hyvin vahvaa. Jaksottamista on testattu sadoissa kokeissa yli sadan vuoden ajan.

  • Laaja katsaus jaksottamiseen. Cepeda kollegoineen (2006) kokosi 839 mittausta jaksotetusta ja yhteen ahdetusta harjoittelusta 317 kokeesta 184 artikkelissa. Jaksottaminen auttoi muistia, ja he löysivät sinulle tärkeän säännönmukaisuuden: mitä pidempään haluat muistaa jotain, sitä pidempi on paras väli opiskelukertojen välillä.
  • Väli ja testi. Jatkotutkimuksessa Cepeda kollegoineen (2008) opetti yli 1 350 ihmiselle joukon vähän tunnettuja faktoja, antoi heille kertauksen enintään 3,5 kuukauden tauon jälkeen ja testasi heidät enintään vuotta myöhemmin. Paras väli oli noin 20:stä 40:een prosenttia testiin jäljellä olevasta ajasta, kun testi tuli viikkoa myöhemmin, ja noin 5:stä 10:een prosenttia, kun se tuli vuotta myöhemmin. Vuoden päästä tulevassa testissä paras kokeilluista väleistä oli noin kolme viikkoa. Liian pitkät välit maksoivat paljon vähemmän kuin liian lyhyet.
  • Vieraan kielen sanat vuosien ajan. Yhdeksän vuoden tutkimuksessa Bahrick kollegoineen (1993) antoi neljän osallistujan opetella 300 englannin ja vieraan kielen sanaparia ja opetella ne uudelleen kerroilla, joiden välissä oli 14, 28 tai 56 päivää, ja testasi heidät sitten enintään viisi vuotta myöhemmin. Kolmetoista kertaa 56 päivän välein antoi suunnilleen saman pitkäkestoisen muistin kuin 26 kertaa 14 päivän välein: puolet kerroista, sama tulos.
  • Toisen kielen oppiminen yleisesti. Kim ja Webb (2022) yhdistivät 98 tulosta 48 kokeesta, joissa oli mukana 3 411 kielenoppijaa. Jaksotetulla harjoittelulla oli keskisuuri tai suuri vaikutus oppimiseen. Lyhyet välit pärjäsivät yhtä hyvin kuin pitkät heti opiskelun jälkeen tehdyissä testeissä, mutta pitkät välit voittivat viivästetyissä testeissä, ja juuri ne ratkaisevat, jos haluat pitää kielen.

Kymmenen suositun opiskelutekniikan katsauksessa Dunlosky kollegoineen (2013) antoi vain kahdelle korkeimman arvionsa, ”high utility”: distributed practice (jaksottaminen) ja practice testing (mieleen palauttaminen). Uudelleen lukeminen ja alleviivaaminen saivat matalat arviot.

Kuinka varmoja olemme? Hyvin varmoja siitä, että jaksottaminen toimii. Se on pitänyt paikkansa eri ikäryhmissä, eri aineistoilla ja vuosikymmenestä toiseen, myös vieraan kielen sanastossa. Epävarmempaa on täsmälleen paras aikataulu, joka riippuu siitä, kuinka pitkään haluat muistaa, ja oppijasta.

Palauta mieleen, älä lue uudelleen: toinen puolisko

Jaksottaminen kertoo, milloin kerrata. Testausvaikutus kertoo, miten: yrittämällä muistaa, ei katsomalla uudelleen.

  • Roediger ja Karpicke (2006) antoivat opiskelijoiden lukea lyhyitä proosakatkelmia ja sitten joko lukea ne uudelleen tai kirjoittaa muistiin, mitä he muistivat. Viisi minuuttia myöhemmin tehdyssä testissä uudelleen lukeminen pärjäsi paremmin. Kaksi päivää ja viikkoa myöhemmin tehdyissä testeissä mieleen palauttamista harjoitelleet opiskelijat muistivat paljon enemmän, vaikka uudelleen lukeminen oli saanut opiskelijat tuntemaan olonsa varmemmiksi.
  • Rowland (2014) yhdisti 159 tulosta 61 tutkimuksesta, joissa testaamista verrattiin uudelleen opiskeluun. Testaaminen voitti, keskimäärin noin puolen keskihajonnan vaikutuksella (g = 0,50). Testit, joissa vastaus piti palauttaa mieleen, auttoivat enemmän kuin testit, joissa se piti vain tunnistaa vaihtoehtojen joukosta.

Tämä tutkimus on hyödyllisin muistikorttien käyttäjille. Karpicke ja Roediger (2008) antoivat korkeakouluopiskelijoiden opetella 40 swahilin ja englannin sanaparia (kuten mashua, vene). Kun opiskelija oli muistanut sanan oikein, se joko pidettiin harjoittelussa tai pudotettiin pois. Viikkoa myöhemmin opiskelijat, joita testattiin edelleen jokaisesta sanasta, muistivat niistä noin 80 prosenttia. Opiskelijat, joiden opitut sanat pudotettiin testauksesta, muistivat vain 36 ja 33 prosenttia, vaikka he jatkoivat niiden opiskelua. Kaikki ryhmät olivat arvioineet muistavansa noin puolet.

Kortti, jonka ”osaat”, ei siis ole valmis. Yksi oikea vastaus on sanan oppimisen alku, ei loppu. Samasta syystä kortti, joka pyytää sinua tuottamaan sanan (näet sanan tiski ja sanot the counter), on arvokkaampi kuin kortti, joka pyytää vain tunnistamaan sen.

Kiinteät vai kasvavat välit? Tässä tutkimus on eri mieltä

Useimmat sovellukset kasvattavat välejä: päivä, muutama päivä, viikko, kuukausi. Tätä kutsutaan laajenevaksi jaksottamiseksi, ja se tuntuu loogiselta. Näyttö on ristiriitaista.

  • Karpicke ja Bauernschmidt (2011) vertasivat kolmen mieleenpalautustestin laajenevia, tasaisia ja lyheneviä aikatauluja. Jaksottamisen kokonaismäärällä oli suuri merkitys: pitkät välit testien välillä paransivat pitkäkestoista muistia 200 prosenttia verrattuna siihen, ettei välejä ollut lainkaan. Mutta mikään aikataulun muoto ei voittanut muita.
  • Nakata (2015) antoi 128 japanilaisen korkeakouluopiskelijan opetella 20 englannin sanaa ja havaitsi pienen mutta todellisen edun kasvavien välien hyväksi sekä paljon suuremman vaikutuksen siitä, että ylipäätään jaksotti.
  • Kimin ja Webbin (2022) kielenoppimista koskevassa meta-analyysissa tasaiset ja laajenevat välit olivat tilastollisesti yhtä hyviä.

Käytännön opetus: jaksottamisen määrä on tärkeämpi kuin sen tarkka muoto. Kasvavat välit ovat silti järkeviä, koska hyvin osaamasi sanan ei tarvitse palata joka viikko, ja se säästää aikaasi. Mutta älä murehdi täydellisestä algoritmista. Mikä tahansa aikataulu, joka jakaa kertaukset viikkojen ajalle, voittaa sellaisen, joka ei jaa.

Miksi useimmat kertaavat liikaa tai lopettavat

Jaksotettu kertaus epäonnistuu kahdesta tavallisesta syystä, ja kumpikin johtuu siitä, miltä oppiminen tuntuu.

Päntääminen tuntuu paremmalta kuin onkaan. Kornell (2009) antoi ihmisten opetella sanapareja muistikorteilla joko yhdessä suuressa pinossa (enemmän väliä saman kortin toistojen välillä) tai neljässä pienessä pinossa, joita opiskeltiin yksi kerrallaan (vähemmän väliä). Suuri pino toimi paremmin 90 prosentille osallistujista, mutta ensimmäisen kerran jälkeen 72 prosenttia uskoi pienten pinojen toimineen paremmin. Yhteen ahdettu harjoittelu antaa nopean tunteen asian hallitsemisesta. Se ei kestä.

Ylimääräinen hinkkaaminen samalla kerralla hyödyttää vähän. Rohrer kollegoineen (2005) antoi 218 korkeakouluopiskelijan opetella maantiedon faktoja tai sanojen määritelmiä, osan vain siihen asti, että he muistivat ne kerran oikein, ja osan ylimääräisellä harjoittelulla samalla kerralla. Viikkoa myöhemmin lisäharjoitteluryhmä muisti paljon enemmän. Sen jälkeen ero kutistui jyrkästi. Samojen korttien läpikäyminen yhä uudelleen samana päivänä auttaa lähinnä huomenna, ei ensi kuussa.

Kääntöpuoli on, että jaksotetut, mieleen palauttamiseen perustuvat kertaukset tuntuvat raskaammilta. Unohdat, epäröit, vastaat väärin. Tuo vaikeus on osa syytä siihen, miksi ne toimivat, mutta se on myös syy siihen, miksi ihmiset luovuttavat. Lisää siihen kasvava kasa erääntyneitä kortteja (liian monta uutta sanaa liian nopeasti, muutama väliin jäänyt päivä), ja helposti edessä on 300 odottavaa kertausta eikä yhtään halua aloittaa.

Muistikortit ja lukeminen: anna sanojen palata asiayhteydessä

Muistikortit yksinään ovat hyödyllisiä mutta rajallisia. Webbin, Yanagisawan ja Uchiharan (2020) meta-analyysi tarkasteli 22 tutkimusta sanoihin keskittyvistä harjoituksista (muistikortit, sanalistat, kirjoittaminen ja aukkotehtävät). Keskimäärin oppijat muistivat 60,1 prosentin kohdesanoista merkityksen heti harjoituksen jälkeen, mutta vain 39,4 prosentin viivästetyissä testeissä. Sanan tuottamisessa viivästetty luku oli 25,1 prosenttia. Kirjoittajien johtopäätös: tällaisista tehtävistä oppiminen ”is far from guaranteed” (on kaukana taatusta).

Muistikortti opettaa myös vain osan sanasta. Se antaa sinulle counter = tiski, mutta ei sitä, miten sanaa käytetään, minkä sanojen kanssa se esiintyy tai miltä se tuntuu lauseessa: There is a letter behind the counter. Se osa tulee siitä, että kohtaat sanan oikeassa kielessä.

Lukeminen on luonteva toinen toiston moottori. Uchiharan, Webbin ja Yanagisawan (2019) meta-analyysi, joka yhdisti 26 tutkimusta ja 1 918 oppijaa, havaitsi, että mitä useammin oppijat kohtasivat sanan lukiessaan tai kuunnellessaan, sitä todennäköisemmin he oppivat sen (kohtalainen yhteys, r = .34), ja jaksotetut kohtaamiset olivat yksi tekijöistä, jotka vaikuttivat yhteyden voimakkuuteen. Jos haluat yksityiskohdat, artikkelimme kielen oppimisesta lukemalla käsittelee sitä, kuinka suuri osa tekstistä sinun pitää ymmärtää.

Paras yhdistelmä: poimi sanoja lukiessasi, kertaa ne jaksotetusti mieleen palauttamalla ja jatka lukemista omalla tasollasi, jotta ne palaavat uusissa lauseissa. Kortit estävät sanoja haalistumasta; lukeminen tekee niistä eläviä.

Näin käytät jaksotettua kertausta: käytännön suunnitelma

  1. Tallenna sanoja siitä, mitä luet tai kuulet, älä satunnaisista listoista. Tarinassa kohtaamillasi sanoilla on mukanaan asiayhteys, jonka jo tunnet.
  2. Tee kortteja, jotka pyytävät palauttamaan mieleen. Näytä merkitys omalla kielelläsi ja tuota sana uudella kielellä. Ota mukaan artikkeli ja tarkkeet, jos kielessä on niitä, ja lisää kortin taakse esimerkkilause.
  3. Kertaa vähän joka päivä. Kymmenestä viiteentoista minuuttia on hyvä alku. Lyhyet päivittäiset kerrat jakavat työn luontevasti.
  4. Rajoita uusia sanoja. Jos päivittäiset kertaukset vievät liian kauan, lopeta korttien lisääminen muutamaksi päiväksi. Pieni pino, jonka saat tehtyä, voittaa ison pinon, jota vältät.
  5. Anna välien kasvaa päivästä muutamaan päivään, viikkoihin ja kuukausiin. Mikä tahansa järkevä sovellus tekee tämän; paperikorttien kanssa käytä laatikoita ”huomenna”, ”tällä viikolla” ja ”tässä kuussa”.
  6. Älä pudota sanaa pois yhden oikean vastauksen jälkeen, äläkä myöskään hinkkaa sitä kymmentä kertaa peräkkäin. Kerran kertausta kohden riittää; anna ajan hoitaa loput.
  7. Jatka lukemista. Aina kun kertaamasi sana tulee vastaan tarinassa, se on yksi jaksotettu kohtaaminen lisää, asiayhteydessä.

Mihin Franzie sopii

Rakensimme Franzien niin, että tämä yhdistelmä toteutuu ilman ylimääräistä vaivaa. Luet omalle tasollesi kirjoitettuja tarinoita ja napautat mitä tahansa sanaa nähdäksesi sen merkityksen, kieliopin ja ääntämisen, ja tallennat sen yhdellä napautuksella.

Franzien sanakortti englannin sanalle arrive: verbi, jonka merkitys näkyy omalla kielelläsi ja jonka voit tallentaa ja kuunnella.
Napauta sanaa lukiessasi, tallenna se, ja se palaa kerrattavaksi.

Tallennetut sanat palaavat sanastosi kertauksiin, joissa näet merkityksen ja kirjoitat sanan, tarvittaessa vihjeiden avulla. Jokainen oikea vastaus siirtää seuraavaa kertausta kauemmas, päivästä noin kahteen ja puoleen kuukauteen; virhe tuo sanan takaisin aiemmin aloittamatta sitä alusta. Tallentamasi sanat palaavat myös seuraaviin tarinoihisi, kun ne sopivat niihin, joten kohtaat ne uudelleen asiayhteydessä etkä vain kortilla.

Sovellusta et kuitenkaan tarvitse, jotta tämä onnistuu hyvin. Paperikortit, vihko ja pino helpotettuja lukukirjoja noudattavat samoja periaatteita: mieleen palauttamista, jaksotettuna, ja runsaasti lukemista.

UKK

Toimiiko jaksotettu kertaus todella kielenoppimisessa?

Kyllä. Se on yksi muistitutkimuksen johdonmukaisimmista havainnoista, ja meta-analyysi 48 kielenoppijoilla tehdystä kokeesta löysi keskisuuren tai suuren vaikutuksen. Se toimii parhaiten sanastoon; puhumiseen ja kuuntelemiseen tarvitset lisäksi näiden taitojen harjoittelua.

Kuinka usein minun pitäisi kerrata jaksotetusti?

Kertaa uudet sanat seuraavana päivänä, sitten muutaman päivän päästä ja sitten viikon tai pidemmän ajan päästä, ja anna välin kasvaa aina kun muistat. Tutkimuksen mukaan tarkka aikataulu näyttää olevan vähemmän tärkeä kuin se, että kertaukset ylipäätään jaetaan.

Kuinka monta uutta muistikorttia minun pitäisi lisätä päivässä?

Tutkimukseen perustuvaa lukua ei ole. Lisää vain niin monta, että päivittäisiin kertauksiin kuluu aikaa sen verran kuin jaksat pitkään ylläpitää, usein 10:stä 15:een minuuttia. Jos kertauksia kasautuu, pidä taukoa uusista korteista.

Onko Anki parempi kuin muut jaksotetun kertauksen sovellukset?

Tutkimukset tukevat periaatteita (jaksottamista ja mieleen palauttamista), eivät tiettyä sovellusta. Mikä tahansa työkalu, joka saa sinut palauttamaan sanan mieleen ja jakaa kertaukset viikkojen ajalle, noudattaa tutkimusta.

Voiko jaksotettu kertaus korvata lukemisen tai puhumisen?

Ei. Muistikortit auttavat sinua pitämään sanat muistissa, mutta sen, miten sanoja käytetään, opit kohtaamalla ne oikeassa kielessä. Yhdistä kertaukset omalla tasollasi lukemiseen ja sanojen omaan käyttöön.

Lähteet

  • Bahrick, H. P., Bahrick, L. E., Bahrick, A. S., & Bahrick, P. E. (1993). Maintenance of foreign language vocabulary and the spacing effect. Psychological Science, 4(5), 316 to 321. https://doi.org/10.1111/j.1467-9280.1993.tb00571.x
  • Cepeda, N. J., Pashler, H., Vul, E., Wixted, J. T., & Rohrer, D. (2006). Distributed practice in verbal recall tasks: A review and quantitative synthesis. Psychological Bulletin, 132(3), 354 to 380. https://doi.org/10.1037/0033-2909.132.3.354
  • Cepeda, N. J., Vul, E., Rohrer, D., Wixted, J. T., & Pashler, H. (2008). Spacing effects in learning: A temporal ridgeline of optimal retention. Psychological Science, 19(11), 1095 to 1102. https://doi.org/10.1111/j.1467-9280.2008.02209.x
  • Dunlosky, J., Rawson, K. A., Marsh, E. J., Nathan, M. J., & Willingham, D. T. (2013). Improving students' learning with effective learning techniques: Promising directions from cognitive and educational psychology. Psychological Science in the Public Interest, 14(1), 4 to 58. https://doi.org/10.1177/1529100612453266
  • Ebbinghaus, H. (1913). Memory: A Contribution to Experimental Psychology (H. A. Ruger & C. E. Bussenius, Trans.). Teachers College, Columbia University. (Original work published 1885.) https://psychclassics.yorku.ca/Ebbinghaus/index.htm
  • Karpicke, J. D., & Bauernschmidt, A. (2011). Spaced retrieval: Absolute spacing enhances learning regardless of relative spacing. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 37(5), 1250 to
    1. https://doi.org/10.1037/a0023436
  • Karpicke, J. D., & Roediger, H. L. (2008). The critical importance of retrieval for learning. Science, 319(5865), 966 to 968. https://doi.org/10.1126/science.1152408
  • Kim, S. K., & Webb, S. (2022). The effects of spaced practice on second language learning: A meta-analysis. Language Learning, 72(1), 269 to
    1. https://doi.org/10.1111/lang.12479
  • Kornell, N. (2009). Optimising learning using flashcards: Spacing is more effective than cramming. Applied Cognitive Psychology, 23(9), 1297 to
    1. https://doi.org/10.1002/acp.1537
  • Murre, J. M. J., & Dros, J. (2015). Replication and analysis of Ebbinghaus' forgetting curve. PLOS ONE, 10(7), e0120644. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0120644
  • Nakata, T. (2015). Effects of expanding and equal spacing on second language vocabulary learning: Does gradually increasing spacing increase vocabulary learning? Studies in Second Language Acquisition, 37(4), 677 to 711. https://doi.org/10.1017/S0272263114000825
  • Roediger, H. L., & Karpicke, J. D. (2006). Test-enhanced learning: Taking memory tests improves long-term retention. Psychological Science, 17(3), 249 to 255. https://doi.org/10.1111/j.1467-9280.2006.01693.x
  • Rohrer, D., Taylor, K., Pashler, H., Wixted, J. T., & Cepeda, N. J. (2005). The effect of overlearning on long-term retention. Applied Cognitive Psychology, 19(3), 361 to 374. https://doi.org/10.1002/acp.1083
  • Rowland, C. A. (2014). The effect of testing versus restudy on retention: A meta-analytic review of the testing effect. Psychological Bulletin, 140(6), 1432 to 1463. https://doi.org/10.1037/a0037559
  • Uchihara, T., Webb, S., & Yanagisawa, A. (2019). The effects of repetition on incidental vocabulary learning: A meta-analysis of correlational studies. Language Learning, 69(3), 559 to 599. https://doi.org/10.1111/lang.12343
  • Webb, S., Yanagisawa, A., & Uchihara, T. (2020). How effective are intentional vocabulary-learning activities? A meta-analysis. The Modern Language Journal, 104(4), 715 to 738. https://doi.org/10.1111/modl.12671

Näin teemme taustatyön